Pandemia-aikana uutisotsikoihin ovat nousseet etätyöapatian ja aikaansaamisen vaikeudet sekä pelko työntekijöiden työnantajaan tai työyhteisöön sitoutumisen heikkenemisestä.
Yhteisöohjautuvuuden toivottiin korjaavan näitä ongelmia, mutta moni organisaatio on vielä vaiheessa sen määrittelyssä ja käyttöönottamisessa.
Yhteisöohjautuvuus vaatii nimittäin pandemia-aikaa edeltävää ihmisyyden supervoimaa, eli uskallusta kohdata toisiamme sekä läsnäoloa.
Yhteisöohjautuvuutta ja toimeenpanon taitoa ohjaa molempia vahvasti tavoitteen ymmärrys ja merkitys. Aikaansaaminen on teoriassa helppoa. Ensin luodaan selkeä ja yhteisesti ymmärretty tavoite. Sen jälkeen kaikille muotoillaan henkilökohtaiset tavoitteet, jotka ovat linjassa yhteisen tavoitteen kanssa.
Loppumatka kohti yhteistä tavoitetta onkin sitten vain fokuksen ja vireen ylläpitoa. Selkeää, suoraviivaista ja mutkatonta – eikö vain?
Yhteisöohjautuvuutta ja toimeenpanon taitoa ohjaa molempia vahvasti tavoitteen ymmärrys ja merkitys.
Jotta teoria taipuu organisaatiossa ja tiimeissä jäsentyneesti ja johdonmukaiseen käytäntöön, se vaatii melkoisen koreografian, jossa tavoitteiden merkitystä hahmotetaan yhteisesti yhä uudelleen noudattaen ryhmän yhtenäisiä toimintatapoja.
Samalla yhteisön jäsenten täytyy kyetä johtamaan itseään kestävästi. Tämä koreografia vaatii säestykseen laadukasta ja empaattista johtajuutta sekä innostavaa viestintää. Näillekin rakennusaineena toimii kohtaava vuorovaikutus.
Minä väitän, että yhteisöohjautuvuus vaatii läsnäolon supervoimaa: uskallusta kohdata, havainnoida monikanavaisesti kollegoita (myös muutkin kuin sanalliset viestit hahmottaen), sanoittaa ääneen ja ihmetellä yhdessä, miten tulee toimia, jotta töissä saadaan aikaan parasta mahdollista tulosta.
Tämä pandemia ei ole kyennyt muuttamaan supervoimaamme virtuaaliseksi. Uskon, että tulevaisuuden työelämää ja erityisesti yhteisöohjautuvuutta tukevat rakenteet, tavat ja toimintamallit vaativat myös uudelleentarkastelua ja lähiharjoittelua.
Tämä pandemia ei ole kyennyt muuttamaan supervoimaamme virtuaaliseksi.
Kevätaamiaisemme keynote-puhuja Outi Sivonen ottaa puheenvuorossaan kantaa yhteisönäkökulmaan ja kuinka sen arvoa tulisi vaalia yksilölähtöisen työssä onnistumisen sijasta.
Ryhmästä yksilöitä ei nimittäin synny toimivaa yhteisöä ilman ryhmädynamiikan pitkäjänteistä harjoittelua ja jatkuvaa keskustelua. Huipputiimiä, jossa ongelmia kohdataan ja ratkaistaan yhdessä, unohtamatta autonomian kokemusta.
Suunnitellessamme kevätaamiaistamme meillekin nousi vahva halu kohdata läsnä. Virtuaalikokoukset ja -tapahtumat ovat nousseet arvokkaiksi ja todettu varsin toimiviksi, mutta koemme, että nyt on jo korkea aika kohdata toisiamme myös samassa tilassa.
Siksi rohkaisemmekin kaikkia verkostoitumishaluisia ja tiedonjanoisia tulemaan kanssamme aamiaiselle, kuuntelemaan puheenvuoroja sekä keskustelemaan uudesta työntekijäkokemuksen tutkimisen ja kehittämisen näkökulmastamme!
Uskalla kohdata ja olla läsnä kevätaamiaisellamme – nähdään siellä!
Sari Palenius
Sari on Promenaden kasvujohtaja, joka innostuu jatkuvasta parantamisesta, huipputiimityöstä ja nauttii asiakkaiden kohtaamisesta.
Comments